Uuteen nousuun – palautuminen satamailiselta ja suunta kohti NUTS Pallas 134k seikkailua

IMG_2668

Palautuminen NUTS Karhunkierroksen satamailiselta otti aikansa. Matka ja rasitus oli ollut pitkä ja kova, minkä jälkeenpäin sai sitten myös tuntea. Ensimmäinen päivä meni kotimatkalla autossa istuessa, matkan kesto noin 10 tuntia, muutama jalkojen oikaisutauko matkalla. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa, oli aikaa perustaa blogi ja kirjoittaa ensimmäinen teksti. Nyt sitten 4 viikkoa tuosta aika arvioida miten palautuminen on edistynyt ja pohtia miten jatketaan eteen päin kohti seuraavia seikkailuja.

Kaikenlaisia fyysisiä vaivoja ilmaantui. Muutaman ensimmäisen päivän ajan huomasi selkeästi, että elimistö oli aikalailla sekaisin. Paino nousi, kroppa keräsi turvotusta. Muutaman ensimmäisen yön hikoilutti. Jalkapohjat olivat hellät, mikä helpotti parin viikon kuluessa. Parin viikon kohdalla irtosi vasemman ukkovarpaan kynsi, oikea neljän viikon kohdalle vielä kasvaa irti. Molemmissa jaloissa osa varpaista oli hiukan tunnottomat, seurausta siitä, että vedin puolimatkassa kengännauhat varsin tiukalle etteivät jalat pääse kengissä liikkumaan ja hinkkaamaan jalkoihin rakkoja. No, rakkoja ei tullut, ja tuntokin palasi vasemman jalan varpaisiin reilun parin viikon kohdalla ja oikeaankin kokonaan ennen neljää viikkoa. Hermot jalkaterien päällä vain painuneet, ei sen vakavampaa. Se, mikä alussa eniten huolestutti oli turvotus vasemmassa jalassa jalkaterästä pohkeeseen, nilkkakin kaksinkertainen oikeaan verrattuna. Ei se kuitenkaan kipeä ollut, ja ensimmäisen viikon aikana alkoi turvotuskin häviämään.

Molemmat pohkeet kramppasivat Karhunkierroksella jo alkumatkasta, ja tuota kramppia ja jumia jatkuikin sitten reilut 2 viikkoa suorituksen jälkeen. Alkuun tuo pohkeiden jumi haittasi liikuntaakin. 5 päivää Karhunkierroksen jälkeen jalkojen turvotus oli laskenut niin paljon, että sain pyöräilykengät jalkaan ja vajaa tunti rauhallista pyöräilyä tuntui ihan hyvälle. Viikon kohdalla mökkireissulla pari kilometriä uintia järvessä ja 5 km mäkijuoksua tönköillä pohkeilla, ja juoksun pariin oltiin päästy takaisin. Seuraavalla viikolla sitten paluuta poluille parin vetämäni #kaveritpoluille -lenkin merkeissä, kerta kerralta juoksu helpompaa mutta selkeästi sykkeet nousivat edelleen helposti ja lihakset väsyivät normaalia nopeammin. Kahden viikon toipumisen kohdalla peräkkäisinä päivinä 2 reilun 50km pyörälenkkiä, joista jälkimmäinen reipasvauhtinen, ja noiden jälkeen seuraavana päivänä jalkojen hieronta urheiluhierojalla, ja tuon jälkeen pohkeiden jumit laukesivat!

18 päivää satamailisen päättymisestä juoksin ensimmäisen reippaamman lenkin kadulla. Tarkoitus on vielä syksyllä juosta katumaraton, ja elokuussa triathlonin puolimatkalla puolikas, joten vauhtia täytyy saada pidettyä yllä eikä juosta pelkkiä polkuja. 9 km meni keväistä maratonvauhtiani nopeammalla tahdilla, mutta ei ollut helppoa. Kolmen viikon toipumisen kohdalla poluilla juostu 22k tuntui alkuun helpolta, 10 km kohdalta alkaen huomasi selkeästi väsymistä normaalia nopeammin.

22.6. ensimmäinen lappujuoksu Karhunkierroksen jälkeen. Lyhyellä pohdinta-ajalla tehtynä päätös lähteä Elimäelle Jannen Iltalenkin 6km polkukisaan. No, oli enemmän maasto- kuin polkujuoksua, mutta kaikin puolin mukava tapahtuma oli ja hyvä mieli jäi. Melkoisella sykkeellä mentiin, mutta tuntui hyvälle huomata että koneesta alkaa taas jo kierroksia irrota.

IMG_2768
Jannen Iltalenkin kaikille osallistujille annettiin pysti muistoksi

Oikeastaan vasta noin 4 viikkoa satamailisesta juoksu ja liikkuminen tuntuu normaalilta. Juhannusjuhlintojen lomassa mökillä tuli tehtyä kaksi reilun 2 km uintimatkaa järvessä ja 14 km polkujuoksu Orinoron luontopolulla. Tuo juoksu nyt pitkästä aikaa ensimmäinen, joka tuntui sujuvan helposti, luontevasti, rennosti, kaikin puolin hyvin. Toipuminen vaikuttaisi ottaneen n. 4 viikkoa ja olevan nyt pikkuhiljaa takana.

IMG_2777
Sarin kanssa Orinoron rotkossa

Miten tästä eteenpäin kohti 15.7. klo 18 starttaavaa NUTS Pallas 134km juoksua… Tarkoitus juosta vaihtelevilla vauhdeilla kadulla ja poluilla, uida ja pyöräillä, monipuolista liikuntaa kohtalaisen runsaasti. 3.7. ohjelmassa Vierumäki trail marathon, jokin kuningasajatus sinnekin ilmoittautuminen varmaankin oli, tällä hetkellä arvioituna ei ehkä hirveästi järkeä. Otettava nyt suht rauhallisena huollolla olevana pitkänä harjoituslenkkinä, ja yritettävä saada siten tuosta hyötyä. Aikaa tuonne ei voi enää lähteä juoksemaan eikä edes itsensä kanssa kilpailemaan. Vierumäen jälkeen vähitellen edessä harjoittelun kevennystä. 15.7. on oltava palautunut ja valmis lähtemään seuraavalle suurelle seikkailulle Ylläkseltä kohti Hettaa.

Ja mikä on sitten tällä hetkellä ajatus siitä, voisiko vielä joskus lähteä juoksemaan Karhunkierroksen satamailista… Ilman muuta, tuo ajatus oli mielessä jo muutama päivä maaliin pääsystä. Niin upeat muistot matkasta jäivät, että voisihan tuon uusiksikin ottaa!

diplomi-page-001

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s