Vuoden 2016 onnistumisista ja pettymyksistä kohti uutta kautta 2017

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu suurelta osin jo talvella, jäi julkaisematta silloin. Tämä selitys siksi, että ilman tätä lisäystä seuraava vaikuttaisi oudolta (ellen sitten jättäisi tätä julkaisematta, mutta koska olen kirjoittanut niin julkaistakoon).

Tahkon triathlonin puolimatkan onnistumisen jälkeen oli edessä Kolilla Vaarojen Ultra 131 km 30.9.-1.10.2016. Tuolla lähdin matkaan perjantai-iltana klo 22, ultramatkalaiset lähtivät Kolilta kiertämään kahtena kierroksena kierrettävää reittiä pilkkopimeään metsään otsalamppujen valossa juosten, alkuun kohti Herajärven eteläpäätä. Juoksuvauhti oli heti alusta lähtien aika reipasta, pakko oli pitää vauhtia koska kovin rauhallisella tahdilla ei olisi ollut mahdollista ehtiä toiselle kierrokselle ennen aikarajaa. Matkanteko eteni aika mukavasti aina Herajoen ylitykseen asti, tuohon asti polku oli aika juostavaa. Herajoen yli kahlaten, ja sen jälkeen matkanteko muuttui juoksusta enemmänkin pehmeissä, mutaisissa ja kivisissä rinteissä könyämiseksi. Kieltämättä alkoi jo mietityttää, miten tuossa loppuun asti selvittäisiin, mutta eteenpäin oli mentävä. Kunnes n.25km kohdalla, jopa suht tasaisella polulla nyrjähti terveempi vasen nilkka. Juosta ei enää tuon jälkeen kestänyt, kävelemään pystyi vaikka koskikin, mutta kävellen ei perille ajoissa ehdittäisi. Kävellen Kiviniemen huoltoon n.39km kohdalle ja ilmoitus keskeyttämisestä. Kylmäpakkaus helpotti kipua, ja raatobussilla monen muun kanssa takaisin Kolille parin tunnin odottelun jälkeen. Monella muullakin vaivoja, tai sitten totesivat, ettei aika tulisi riittämään. Vähän jäi harmittamaan epäonnistuminen, mutta UTTF oli mennyt pilalle jo Ylläs-Hetalla keskeytyksen myötä, ja ainahan ei näillä ultrilla voi onnistua, kuuluu lajin luonteeseen. Jos se olisi helppoa, niin mitäs noissa haastetta olisikaan.

Vaarojen jälkeen nilkan parannuttua sitten uutta treeniä. 9.10.16 Haminassa tutuilla poluilla Kunnon polkujuoksu, nilkka kesti jo juoksemista ja kiva oli päästä taas polkujuoksukisassa maaliin pitkästä aikaa…

Kolin pettymyksestä sisuuntuneena tuli ilmoittauduttua myös Joensuuhun Joensuu Night Run 12h halliultrakisaan 19.-20.11.2016. Kisaan matkattiin Sarin ja Jaanan kanssa, kellään ei kokemusta mistään lähellekään noin pitkästä hallijuoksusta. Lähtö oli lauantaina klo 20 ja maalissa sunnuntaina klo 8, loppuaika 12h selvillä etukäteen, juoksumatka ainoa mikä alussa epäselvää. Matkaa tehtiin 325,336 metrin radalla. Ensimmäistä kertaa ultramatkalla maha alkoi temppuilemaan ja vessareissuja kertyi 12 h aikana n.4 tunnista eteenpäin n.15 kappaletta, ja tottakai noihinkin aikaa tuhlaantui. Aikalailla kova oli alusta pidemmän päälle polkuihin tottuneille jaloille, mikä myös alkoi matkaa vähitellen hidastamaan pehmeämpien kenkien vaihdosta huolimatta. Loppumatkasta taktiikkana oli pitkän aikaa juosta n. 350m ja sitten taas kävellä 300m. Lopussa pieni piristyminen ja pidempää yhtenäistä juoksuakin. Alkuun tavote oli ylittää 100km, ihan siihen ei nyt päästy, tulos 94,9181km ja miesten 18./38. sijoitus. Kunto kesti kuitenkin liikkua loppuun asti, joten siihen tyytyväinen.

Joensuun jälkeen harjoittelussa tuli aika kevyt kuukausi, tuntui olevan tarpeen antaa kropan hiukan levätä ja pään löytää uutta intoa ja motivaatiota jatkaa seuraavan vuoden haasteita kohti. Talvi oli vähäluminen, ja juoksemaan pystyi poluillakin. Juoksun lisäksi harjoittelussa mukana on ollut suht kevyttä polkemista trainerilla ja uintia, alkuvuodesta 2017 harjoitusmääränä ollut n. 10-15 h/viikko. Uinti on harjoittelun myötä edistynyt, ja tuon suhteen olo onkin varsin luottavainen ajatellen tulevia triathlonkisoja.

Mitkä ovat sitten tavoitteet vuoden 2017 kisojen suhteen, mitä ohjelmassa? Yleisenä tavoitteena on lähteä kaikkiin suorituksiin hyvällä fiiliksellä, ei ottaen paineita loppuajoista tai sijoituksista, mutta toki haastaen itseä ja pyrkien parempiin suorituksiin kuin ennen.

Harjoittelussa nyt mukana toista vuotta kolme lajia, ja tuntuu, että monipuolisemmalla harjoittelulla on paremmin mahdollista myös lisätä treenin kokonaismäärää. 4.-5.2.2017 osallistuin triathlonseurani Aquila triathlonin 24h sisätriathlonviestiin Kotkassa Katariinan uimalassa. Suorituksina oli aina kerralla tunnin mittainen triathlonsuoritus, 20min uintia, 20min wattbikella pyöräilyä ja 20min matolla juoksua, koko ajan kolme suorittamassa yhtä aikaa eri laja. Itselleni riitti 6 tunnin vuoroa, minkä aikana sain suoritettua yhteensä 6200m uintia, 67809m pyöräilyä ja 24660m juoksua. Lisärasitteena valvottu yö, ei parin tunnin taukojen  aikana uni tullut, lepoa kylläkin. Mukava kokemus kivassa porukassa.

Vuoden ensimmäinen kisa olisi ollut Trans Gran Canaria 82km 25.2.2017 Gran Canarialla, ensimmäinen vuorikisa, nousua luvassa 4300m. No, Kanarialle matkattiin, mutta todennäköisimmin lentokoneesta mukaan saatu norovirus päätti antaa oireita itsestään puolitoista vuorokautta ennen lähtöä, eikä sitten juoksemaan lähdetty. Mutta lämpimässä lomailu oli toki kivaa ja taudista toivuttua käytiinkin juoksemassa vuoristossa.

Tarkoitus oli myös käydä koittamassa pitkästä aikaa puolimaratonia, ilmoittauduin Helsinki spring maratonin puolikkaalle, mutta edeltävällä viikolla alkanut flunssa esti juoksun, siis kauden kaksi ensimmäistä kisastarttia peruuntui, lupaava alku.

Maratonia ei ehkä ohjelmaan vuodelle 2017 mahdu, paitsi osana triathlonia, mutta tuossa siis tarkoitus lämmitellä hiukan uinnin ja pyöräilyn merkeissä ennen juoksua. Triathloneja tarkoitus käydä kaksi kisaa, Vierumäellä perusmatka 1.7.2017 ja Tahkolla täysmatka 5.8.2017. Polkukisoja nyt jo ilmoittauduttuja tuon Kanarian lisäksi kalenterissa Bodom trailin double 5.-6.5.2017, eli 5.5. yöllä 10km ja 6.5. päivällä 21 km. Karhunkierrokselle olen ilmoittautunut 80 km matkalle, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että houkutus on suuri miettiä vaihtamista 160 km matkalle. Se on vaan niin siistin sairaan rankka mutta silti hieno kokemus, ei mitään järkeä koko touhussa mutta juuri se houkuttaneekin… Ja heinäkuussa on tarkoitus hankkia korjaava kokemus Ylläs-Hetta 134km kisasta, viime vuotinen keskeytys harmittaa. Tuo heinä-elokuu on muodostumassa rankahkoksi, Vierumäen perusmatkan ja Ylläs-Hetan välinen aika 2 vkoa, sitten 134 km matkan jälkeen triathlonin täysmatka 3 viikon kuluttua. Mihinkään vammautumisiin ei siis varaa. Tahkon täysmatkan jälkeen sitten ei kisoja tiedossa, toki täytyy  nyt harkita onko viime kesäinen haave UTTFn läpiviemisestä vielä tavoittelemisen arvoinen, ja pitäisikö yrittää myös Vaarojen ultramatkalle. Aika paljon siis suunnitteilla taas kisoja, täytyy koettaa rakentaa talven mittaan kuntoa siihen malliin, että suunnitelmat pystyisi täyttämäänkin. Ja ennen kaikkea täytyy yrittää pysyä terveenä ja vammattomana.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s