NUTS Karhunkierros 160 26.-27.5.2017

nuts-karhunkierros-map

Kevään asiaa pähkäiltyäni päädyin lopulta vaihtamaan Karhunkierroksen 80k matkan 160k matkaksi, tuntui että se oli oikeasti se mitä halusin taas yrittää. Ja ehkä aika oli jo kullannut muistot edellisen kevään osittain tuskaisestakin taivalluksesta. Laitoin asiasta sähköpostia NUTSlle, ilmoitin tietäväni mitä olen tekemässä ja tekeväni sen silti. Vastauksena oli osaa ottava sähköposti, ilmoitus siirtämisestäni pidemmälle matkalle ja ohjeet suorittaa pieni lisämaksu, aiemmin maksetun bussimatkan 80 lähtöön sai hyödynnettyä maksuun. Sitten vielä ennen Karhunkierrosta selvisi, että saan paikan myös Vaarojen 130 km ultramatkalle, joten siinähän olikin sitten jo taas koossa koko Ultra Trail Tour Finlandin ilmoittautumiset kun myös NUTS Pallaksen perusmatkalle oli lähtenyt ilmoittautuminen sisään.

Koko talven olin saanut harjoitella vammoitta, ainoat murheet hetkellisesti norovirus joka esti juoksun Kanarialla TGC 82 matkalla ja keväämmällä sairastettu flunssa juuri kun olisi pitänyt juosta HSM puolimaraton Helsingissä. Mutta nuo onneksi nopeasti ohimeneviä vaivoja. Toukokuun alussa kävin juoksemassa kauden ensimmäiset kisat Bodom Doublella, ensin yökisa Bodom night 10km ja seuraavana päivänä Bodom trail 21km. Nuo läpi suht rennosti, oli mukavaa ja Bodomin tapaan mutaista ja märkää.

Käytännössä koko talven pystyi Etelä-Suomessa juoksemaan poluilla, joten polkujuoksua tuli harjoiteltua, Repovedelläkin useampaan otteeseen Kaakkurin kierros kierrettiin kevään mittaan.

Nopeastihan se taas sitten lopulta toukokuun loppu ja Karhunkierros lähestyivät. Toukokuun edetessä nopeammin kuin lumet sulivat Kuusamosta alkoi melkoinen arvuuttelu siitä, mitä olosuhteet olisivat. Kova luotto oli alunperin, että tottakai toukokuun lopussa jo polut ovat sulia, mutta ihan niinhän ei sitten käynyt. Mutta tämän asiantilan selvittyä oli jo vaihdettu matka pidemmälle joten oli vain asennoiduttava siihen, että mennään siinä säässä mikä on vastassa. Varusteet tuli dropbageja myöten pakattua jo hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä, viimeisenä hankintana sekä itselleni että 80km sarjaan korottaneelle Sarille Sealskinzin ohuemmat vedenpitävät sukat. Jos kerran märkää, niin pysyköön kylmä vesi sitten sukan ulkopuolella. Viimein sukatkin tulivat pari päivää ennen reissuun lähtöä, eli silloin varusteet valmiina.

IMG_4114
Yhdelle 100 mailin ultralle vähintäänkin riittävä (liiallinen) tavaramäärä

Matkaan kohti Rukaa lähdettiin keskiviikkona 24.5.2017, ensimmäinen yö Kuopiossa ja torstaina sitten jatkettiin Rukalle. Tottakai matkalla piti pysähtyä perinteisesti tervehtimään Hiljaista kansaa Suomussalmella.

IMG_4128
Suomussalmi, Hiljainen Kansa ympäristötaideteos

Rukalla sitten oltiinkin hyvissä ajoin, dropbag-pussukat sai noutaa jo torstaina, ja hyvissä ajoin valmiiksi kasatut kamat niihin tuli sullottuakin, tehden vielä viimeisiä arvontoja siitä mitä tulee päälle ja mitä kumpaankin dropbagiin (Oulankaan ja Hautajärvelle). Sarin kanssa majoituimme Rukan P-paikalla matkailuautossamme, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, kaikki kamat käytössä ja lähellä kantamatta niitä mihinkään ja ruokailutkin ennen lähtöä sai hoitaa ihan oman aikataulun, mallin ja maun mukaan, ravintolaruoka ei aina ole ihan se paras tankkauseväs ainakaan omalle vatsalleni. Torstaina ehti vielä nähdä vähän tuttujakin, vaikkakaan en ollut taatusti puheliainta seuraa, vähän alkoivat ajatukset olla jo tulevassa matkassa Rukalta Hautajärvelle ja takaisin. Ajoissa tuli painuttua nukkumaankin.

IMG_4144
Matkan ensimmäinen ja viimeinen kilometriviitta

Perjantaina sitten heti klo 9 jälkeen ilmoittautumaan ja varustetarkastukseen. Ensimmäinen kisa missä pakolliset varusteet oikeasti katsottiin, itse pidän asiaa hyvänä, turva- ja ensiapuvarusteiden mukana pitämiseen on pätevät syyt, joskus joku niitä myös tarvitsee ongelmien sattuessa kohdalle. Sitten dropbagit järjestäjille ja autolle pakkaamaan reppu vielä paremmin ja vaihtamaan juoksukamat päälle samalla kun vielä yritin syödä pienen jännityksen jo alkaessa iskeä päälle. 11.30 jälkeen sitten lähtöalueelle odottelemaan lähtömerkkiä, viimeiset onnentoivotukset vastaan otettiin ja myös muille lähtijöille annettiin.

Klo 12 lähtömerkki… enää ei jännittänyt, nyt vaan eteenpäin. Alkuun rauhallisesti hölkäten, nousun tullen siirryttiin edellisvuoden tapaan reippaaseen kävelyyn. Vielä hyvän matkan toivotukset tuttavilta ja Sarilta joka kuvasi portaiden varrella. Rukalla ensin mäkeä ylös, väliin kävellen, väliin juosten, ja nyt tuli eteen jo paljon ennalta puhuttanutta luntakin. Alamäet varsinkin haastellisia, välillä melkoista liukua kun oli porukalla olevinaan kiire ja paikoitellen aika jyrkkiä laskuja ja mutkia. No, kunnialla kohti Valtavaaran nousuja. Porukka alkoi hajota, kärki meni menojaan, ja osa jäi taakse, itse varmaan noin puolessa välissä. Valtavaaran yli mentiin miesporukassa jonossa, näkymät lähinnä edellä menevän kengissä, piti katsoa mihin kaveri astui ja jos siinä kohti ei upottanut niin omakin askel tähdättiin siihen. Väliin joku astui hiukan sivuun ja selvisi, että hankea oli vähintäänkin riittävästi. Alamäet mentiin sitten liukutekniikalla, kengillä märässä lumessa lasketellen, väliin sattui alle hiukan vetisempikin kohta ja siinä vaiheessa kiitteli valintaa vedenpitävien sukkien suhteen. Konttaisen huoltoon ajassa 1:21:36, huollossa vajaa puolitoista minuuttia vain vesipullo täyttäen ja evästä mukaan napaten ja eteenpäin.

Konttaisen huollosta eteenpäin jatkettiin 4-7 miehen letkoissa kapeaa polku-uraa pitkin, väliin lunta enempi, väliin vähemmän. Vauhti tuntui tuossa vaiheessa aika rauhalliselta, pikkuisen enemmän olisi menohalua ollut, ja kun kaverit pysähtyivät Porontiman rantaan ilmeisesti kuvaamaan niin jatkoin yksin eteenpäin. Tuon jälkeen matka taittuikin käytännössä yksin pitkälle lauantaiaamuun asti. Lumi poluilla väheni 15 km jälkeen selkeästi eikä enää häirinnyt. Vetistä oli paikoitellen. Toiseen huoltoon Basecampiin 3:54:20, pullot täyteen, syötävää mukaan ja nopeasti eteenpäin.

18699895_1195063843937223_1370337953532962901_n
Basecampin huollon jälkeen, n. 24 km (kuva Matias Pusa)

Basecampin huollosta eteenpäin yksin. Pari kilometriä huollosta kramppasi oikeassa pohkeessa ja heti perään oikeassa takareidessä. Otin suolatabletin, venyttelin hetkisen, kävelin pikkuisen ja otin pari valokuvaa, sitten varovasti takaisin juoksuun ja kilometrien kuluessa krampin tunne helpottikin. Sitten yksin kohti Oulangan huoltoa reitin pisin huoltoväli. Eväät ja juomat riittivät hyvin, aina muistaessa geeliä pullosta ja juomaa päälle. Tuntui, että etenin ihan yksin, välillä ohittaen jonkun, välillä vuorostani tulin ohitetuksi. Juoksu tuntui vielä ihan mukavalle, ylämäet ja pahimmat juurakot ja kivikot kävellen, muuten hölkäten. Matkalla pari kaatumista, ensimmäinen loikatessa lumiselle pitkospuulle, jalat jatkoivat eteen ja ylös ja itse päädyin pitkokselle selälleni, hetken puhallutti mutta ei pahempia vaurioita. Kisan jälkeen havaittuna seurauksena mustelmaa alaselässä. Toisella kertaa jokin juurakko selkeästi syöksyi maasta ylös kampaten minut ja vetäisin kuperkeikan eteenpäin, ilman fyysisiä vammoja. Eikä tainnut edes kukaan nähdä, joten henkisetkin vammat jäivät minimiin.

Näyttökuva 2017-05-29 kello 21.18.10
Yksin juostessakin oli GPS-seurannan mukaan paljon porukkaa ihan lähistöllä.

Lopulta kolmanteen huoltoon Oulankaan, matka 55,5km, aika 8:44:56. Huollossa juomapullojen täyttö, dropbagista palautusjuoma ja energiajuoma, lisäevästä reppuun, pipo päähän ja paksummat hanskat käteen. Vielä mukillinen teetä, samalla tarkastivat että muki oli mukana, sokeria ei huollossa ollut teehen laittaa mutta henkilökunta teetä tarjoillessaan sujautti makeutusaineeksi vihreän kuulan… Huollossa jo joitakin keskeyttäjiä tiedossa. Huollon jälkeen yksin matkaan kohti Hautajärveä. Yksin eteneminen sopi hyvin, pystyi etenemään juuri sellaista vauhtia kuin kulloinkin hyvälle tuntui. Keli alkoi viilenemään ja lämpötila painuikin yöllä selkeästi miinukselle. Jonkin verran kämpillä oli vaeltamassa ollutta väkeä, mitä lie ajatelleet meistä jotka kiireellä juoksimme ehtimättä nauttia maisemista heidän laillaan. Pöydän äärestä esitettyyn kutsuun saapua nauttimaan makkaraa seurueen kanssa jouduin vastaamaan kielteisesti. Polku Oulangasta Hautajärvelle oli käytännössä lumeton, joitakin syvempiä lätäkköjä oli mutta sen verran pystyi kiertämään että sukan varret riittivät. Hölkkäämistä, väliin huikka geeliä ja juotavaa, ympärillä ensin Kuusamon ja sitten lopulta Lapin keväinen kirkas ja valoisa pakkasyö. Sen verran painoi jo väsymys ja tuntui yö, ettei hämärässä tehnyt enää mieli juosta kohdissa missä arveli olevan vähänkään kompuroinnin vaaraa.

IMG_4170
Lapin reissulle lähdössä

Noin 11 km ennen Hautajärveä tuli kärkijuoksija vastaan, myöhemmin muitakin kärjessä olleita. Puolin ja toisin tsemppaukset lopputaipaleelle. Hautajärvelle mentiin vielä juosten, olo tuntui hyvältä. Puolimatkan krouvissa Hautajärven luontotalolla 82,9 km ajassa 13:39:07.

Huollossa vierähti noin 40 min, aika kului nopeasti. Katsastin oikean jalan, tuntui pientä hiertymää päkiässä ukkovarpaan tyvessä, pieni rakon alku mihin laitoin rakkolaastarin ja äkkiä sukka ja kenkä takaisin jalkaan. Jutustelua kanssakilpailijoiden ja huollon porukan kanssa, mukavaa väkeä. Joillakin kilpailijoilla jo selkeästi vaikeampaa. Söin tarjotun pizzan, join teetä, palautusjuoman ja energiajuoman, täytin geelipullot ja juomapullot, evästankkaus reppuun, päähän paksumpi pipo ja taas tien päälle takaisin kohti Rukaa! Tuossa vaiheessa vielä tuntui hyvälle, matkaan juosten, toki jo jalka painoi mutta ei suurempaa ongelmaa. Huollosta lähtiessä latasin kellon, tarkoitus oli saada koko matka tallennettua siihen. Sitten aika äkillisesti iski väsymys reisissä, tuntui että etureidet olivat ihan puhki noin 95 km kohdalla eikä juoksu enää oikein onnistunut ja oikeastaan sattuikin. Mutta… jos ei jaksa juosta, täytyy kävellä, pääasia että mennään eteenpäin. Viime vuonna en jaksanut juosta noinkaan pitkälle ja silti ehdittiin maaliin kirkkaasti aikarajan puitteissa. Väsytti, mutta ei huolestuttanut, kokemus aiemmasta helpotti asiaan suhtautumista. Nyt mentiin sitten välillä yksin, välillä muiden kanssa kävellen, samantyyppistä oloa muillakin eli kintut finaalissa. Oulangan huoltoon 19:57:33 110,3km.

Oulangassa ilmeni ainoa asia mikä järjestäjillä ei mielestäni mennyt putkeen. Dropbagit yön pakkasessa vaikka olisi ollut sisätila vieressä, sisältö aika kylmää. Hileinen palautusjuoma ja energiajuoma naamaan, reppuun buffi vaihdettavaksi pipon tilalle päähän kun aamu lämpenisi, loppumatkan eväät matkaan. Käväisin vessassa ja lisäsin varustukseen reisikompressiot josko nuo hiukan tuntumaa reisissä helpottaisivat. Repusta sauvat käteen ja sauvakävellen eteenpäin. Ensimmäisessä ylämäessä kroppa ilmoitti mielipiteensä jäisistä eväistä ja juomat palasivat ulos samaa kautta kuin menivät alaskin. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, eteenpäin. Noin 123 km kohdalla meni ohi 80 sarjan kärki, siitä eteenpäin sitten alkoikin näkyä ohi menijöitä. Käänsin taas numerolapun takapuolelle jotta takaatulijat ymmärtäisivät miksi hidastin matkantekoaan. Tottakai väistelin kun mahdollista, mutta koko ajan piti mennä eteenpäin itsekin, ei ollut mahdollisuutta jäädä polun varteen ihmettelemään ohikulkijoita. Matkalla Oulangasta Basecampin huoltoon alkoi jo muodostua pientä perusmatkan sauvakävelijäiden jonoa, parhaimmillaan meitä taisi mennä 5 peräkkäin. Ehdimme kuin ehdimmekin riippusillalle ennen 31 sarjan ensimmäisiä ja vältyimme jonottamiselta. Sitten vaan viimeiset kilometrit Basecampin huoltoon, 26:26:17 142,2km.

Huollossa litra urheilujuomaa juotuna, suolakurkkuja, banaania, mandariinia, pullojen täyttö urheilujuomalla ja matkaan. Tästä eteenpäin taivalsin maaliin yhdessä toisen perusmatkalaisen kanssa, yhdessä mentiin sopimatta sanallisesti asiasta mutta talvisodan hengessä kaveria jättämättä. Kun toiselle tuli aika huokaista hetkinen, päästetiin kiireisempiä ohitse. Porontimalta noustujen rappusten yläpäässä istahdettiin hetkeksi penkille istumaankin. Porukkaa oli koko ajan ympärillä paljon, pääasiassa 31 sarjan juoksijoita, joilla ymmärrettävästi riitti virtaa ja vauhtia enemmän. Mutta kaikki tuntuivat olevan iloisella mielellä, ja pitkämatkalaisille toivotettiin tsemppiä matkaan. Väliin väistettiin ja päästettiin ohi kun alkoi enempi kertyä porukkaa taakse, muutenkin ohi pääsi aina jos joku kysyi tai vain meni. Mutta kuten totesimme, meidänkin piti päästä sieltä pois ja maaliin, meilläkin oli kisa menossa vaikkemme enää juosseetkaan vaan sauvakävelimme, emme voineet koko aikaa seisoa polun vieressä. Edellisen päivän lumi oli isolta osalta muuttunut nyt loskaksi ja mudaksi, ruskeassa mössössä kulki kapea ura jota väki taivalsi. Konttaiselle nousu tuntui jatkuvan ikuisuuden, huippuja ja laskuja toistensa perään. Viimein alas huoltoon 30:36:36 159,1 km.

Huollossa emme viihtyneet kovin pitkään, tuppasi pysähtyminen nopeasti jäykistämään kintut. Ja sitten nousemaan kohti Valtavaaraa ja sen takana odottavaa Rukaa. Jaloissa painoi, mutta onneksi käsissä oli voimia vielä. Tunkkausta sauvojen avulla ylöspäin. Ja väliin alas, joko sauvoilla jarruttaen tai sitten kaiteesta kiinni pitäen tai köydestä kiinni ja hyppelyä takaperin. Aikaa kului, mutta askel askeleelta matka edistyi. Viimein Valtavaaran huipulla. Tuostakin oli vielä nousua ja laskua useampaan otteeseen ennen kuin pääsimme Rukalle laskeutuviin portaisiin. Nuo laskeuduin takaperin, herätti hilpeyttä mutta toimi. Sitten enää Rukan nousu, viimeinen jyrkkä ja pirullinen ylämäki, sauvoilla tunkaten. Olin ensin ylhäällä, odotin kaverin matkaan ja sittenhän me lähdettiin alaspäin, hiukan tuskaisesti ja vaikeasti. Viimeiset 500m alamäkeen, loppusuora, nyt oli jo sovittu että juostaan maaliin ja yhdessä, ja mehän juostiin, ihan kunnon vauhtia. Maalissa, molemmilla aika 33:03:44. Mitali kaulaan ja onnitteluja tutuilta ja tuntemattomilta.

IMG_4190
Kaksi NUTS Karhunkierros 160 sarjan finisheriä

Maalissa kulhollinen keittoa ja mehua juotavaksi. Palvelu pelasi, dropbagitkin noudettiin puolesta. Kotasten hotellihuoneeseen pääsin saunomaan, teki hyvää, iskikin kauhea kylmähorkka jo syödessä. Saunan jälkeen kiireesti odottamaan Sarin maaliintuloa 80 matkalta. Ja sieltähän hän sisukkaasti tuli kuin tulikin! Uskomattoman sisukas rouva minulla. Sarinkin saunottua olikin jo aika mennä nukkumaan, iski melkoinen väsymyskooma päälle.

Nyt kulunut 2 vrk maaliin tulosta. Tänään pystyin jo kävelemään portaat alas etuperin. Eilisellä kotimatkalla melkein hävetti huoltispysähdyksillä kun kävely oli yhtä vaapuntaa. Edelleen aika väsynyt olo, elimistö sekaisin, nestettä selkeästi kertyy, jalat turvoksissa, päkiät ja varpaat puolitunnottomat. Vasemman 2. varpaan kynsi mustunut, saattaa lähteä ajallaan. Yksi pieni rakko oikean ukkovarpaan tyvessä päkiässä, ei vaadi hoitoa. Selässä mustelmaa kaatumisesta. Urheilu on terveellistä… No, ajan kanssa nämä kaikki korjaantuvat, pian voi taas alkaa liikkumaan jo kevyesti maltti muistaen, kokonaisuudessaan toipumiseen menee taas aikaa. Ja ainakin nyt siis eka vuoden 2017 UTTF kisa läpi, niissä merkeissä seuraavaksi kohti Ylläs-Hettaa heinäkuun puolivälissä. Väliin vielä yksi perusmatkan (onneksi se triathlonissa meinaa muuta kuin polkujuoksuissa) triathlonkisa.

Ja miten meni niinkuin omasta mielestä… Aika jäi n.4min viime vuodesta, tosin reitti pari km pidempi ja lunta, sohjoa, mutaa ja vettä alkuun ja loppuun 15km mikä hidasti, eli aikaan on pakko olla tyytyväinen. Kilpailin ihan itseäni vastaan, sijoitus 29/65 matkaan lähtenyttä miestä, eli ihan ok. Oli jotenkin helpompaa henkisesti kuin viime kerralla, tiesi että tämä on tehtävissä ja se antoi uskoa suoriutumiseen. Ja vaikka olin väsynyt, niin mielestäni henkisesti virkeämmässä kunnossa kuin vuosi aiemmin, mieliala pysyi selkeästi tasaisempana. Lähtisinkö vielä uudestaan… en tiedä, mutta en voi vannoa etten. Treenata täytyisi vielä enempi, pysyisi homma hauskempana pidempään. Ja juomisessa ja syömisessä on vielä opiksi ottamista, molempia tehtävä matkalla enemmän, jaksaa paremmin. Jos huoltoon tullessa täytyy juoda heti alkuun litra, niin liian vähän on juotu, ja sitä vettä oli siinä vaiheessa mukanakin, ei loppu. Sukat ja kengät toimivat hyvin ja muukin varustus, sauvat mukana oli hyvä ratkaisu. Kaiken kaikkiaan olihan taas aika rankka, mutta opettavainen ja muistorikas matka sinne ja takaisin halki upeiden maisemien.

diplomi_kk_2017

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s