NUTS YLLÄS PALLAS 134k 2017

Karhunkierroksen perusmatkalta toipuminen otti taas aikansa. Neljä viikkoa siinä meni. Pakolliseen lepoon pisti aluksi heti Karhunkierroksen jälkeen iskenyt keuhkoputken tulehdus, muutama päivä kuumettakin, ja yskää kolme viikkoa. 21.6.2017 kävin juoksemassa Elimäellä Jannen iltalenkin 10km tiellä. Ihan karseeta puuhaa, syke nousi ja hengästyi, mutta vaihdetta ei saanut isommalle että olisi ollut vauhtiakin, nippa nappa alle 50min kauhealla sykkeellä. 1.7. oli vuorossa Vierumäellä perusmatkan triathlon, joka onneksi sujui ihan hyvin huolimatta kylmästä vedestä, aika 2.50.16, tuohon tyytyväinen. Ennen kisaa tasan yksi avovesiuinti kesän aikana takana.

Kohti Hettaa lähdettiin Sarin kanssa matkaamaan tiistaina 11.7., kulkuneuvona ja majoituksena mukana matkailuauto. Ensimmäinen yöpyminen Leppävirralla mökillä, tuolla kävin vielä uimassa pari kilometriä, viimeinen liikuntaharjoitus ennen pidempää polkurymyä. Keskiviikkona matkattiin Tornioon, siitä sitten torstaina hiukan Ruotsin puolellakin käyden Hettaan. Majoitus Hetassa camping-alueella, illalla käytiin vielä hotellilla tervehtimässä tuttuja.

IMG_0266
Matkaan lähtevää varustetta

Juoksuvaatteet, eväät ja dropbagiin lähtevät tavarat olin laitellut pusseihin valmiiksi jo kotona, tarkoituksena välttää viime hetken kiirettä. No, kun siinä perjantaina ennen kisabussiin lähtöä tavaroita vielä viimeisteli niin kiirehän lopulta tuli. Ennen lähtöä syötäväksi tarkoitetut eväät unohtuivat, onneksi bussia odotellessa paikalle sattui Merja jolta löytyi autosta leipää, metwurstia ja banaania. Kiitos Merja! Kisabussissa matkalla Hetasta Ylläkselle kuulimme, että 30k lähtöä oli siirretty ukkosen takia. Aikalailla satoi, salamoi ja jyrisikin, mutta onneksi bussissa pysyttiin kuivina.

Ylläksellä ulos bussista, ilmoittautumaan, ilmoitautuessa piti esittää takki ja avaruuslakana. Ilmoittautumisesta mukaan numerolappu, dropbag ja GPS-lähetin, sitten sisälle ravintolaan laittautumaan kisakuntoon. Sisältä löytyikin lisää tuttuja, tosin ennen kisaa en ainakaan itse ole ihan sosiaalisimmillani, ajatukset jo tulevassa, joten aikalailla itsekseen omien kamojen kanssa puuhaillen aika meni. Dropbag kuljetukseen Pallakselle ja lähtöpaikalle odottamaan lähtömerkkiä.

IMG_0269

Juuri ennen lähtöä tapasin vielä Kaijan, jonka kanssa sovimme, että tällä kertaa mennään sitten molemmat maaliin, viimeksihän poistuimme molemmat raatobussilla Hettaan Peurakaltion huollosta molempien keskeytettyä tuonne.

Lähtömerkki. Matkaan. Alkuun juosten ylämäkeen, sitten siirtyminen kävelyyn pitkin Ylläksen rinnettä. Alhaalla tuuli ja oli olevinaan viileää, joten lähdin tuulenpitävä takki päällä. Virhe! Kilometrin jälkeen valui hiki, ja takki siirtyi mytyksi käteen, vasta Peurakaltiossa siirsin sen reppuun. Ylläksen mäki ylös reipasta kävelyä, reitti oli parempi kulkea kuin vuotta aiemmin, ei menty pelkkää rakkaa pitkin. Viimein mäen päälle ja juoksuun. Sitten alas tietä pitkin. Edellisvuoden kokemukset pelottivat, tuolloin onnistuin hommaamaan kantapäiden alle keskeytykseen johtaneet rakot jo tuossa ensimmäisessä alamäessä. Nyt tuo ei saisi toistua. Yritin pitää askelkosketuksen lyhyenä ja koko ajan kuulostelin, mille jaloissa tuntui. Alamäen juoksutekniikkani ei selkeästi riittänyt noin jyrkkään mäkeen, jarruttelin etureisillä, mikä myöhemmin kostautui. Mutta rakoilta vältyttiin tällä kertaa. Ensimmäinen huolto Kellokas 7,2 km. Nopeasti syötävää, syöminen jatkui juosten ja takaisin matkaan.

IMG_0270
Pirunkuru

N. 8 km kohdalla nuljahti vasen nilkka, ei pahasti, hetken hiljennys ja sitten taas juosten. Välillä ympärillä muita, välillä jo tuossakin matkassa yksin. Kesänkijärveltä Pirunkurun pitkään ja jyrkkään nousuun.N.11 km kohdalla kramppasi vasen pohje. Otin tuolloin matkan ainoan suolatabletin ja juotavaa. Vähitellen kramppaus laukesi, eikä enää matkalla uusinut. Kesänki, Tahkokuru, Kukastunturi ja taas alas, ylämäet reippaasti kävellen ja alamäet ja mäkien väliset suot juosten sen mukaan kuin taitoa riitti. 32km ja Peurakaltion huolto. Juotavaa, pullot täyteen urheilujuomaa ja syötävää suuhun ja käsiin mukaan. Vähän revenneeseen numerolappuun uusi reikä kiinnitystä varten, tekijänä huollon pojat puolimetrisellä puukollaan, pysyin aikalailla paikoillani operaation ajan. Matkaan teki mieli nopeasti, sen verran oli itikoita huollossa odottamassa juoksijoita.

IMG_0284.JPG

Peurakaltio-Pahtavuoma. Äkäskerolle nousu ja lasku. Aikalailla yksin etenemistä, ei isompia ongelmia. Ympärillä kirkas ja hiljainen Lapin kesäyö, askel askeleelta eteenpäin.  Pahtavuoman huollossa takana reilu 44 km. Huollossa pullot täyteen urheilujuomaa, suklaata ja banaania syötynä, kekseja muutama mukaan ja menoksi.

Kolvakeron ylitys. Mäkiä ylös alas, välissä suota. Liukkaita pitkospuita, meinasi pariin otteeseen lähteä jalat alta. Osan matkaa yksin, osan kaksin, osan neljän miehen porukassa. Välillä jonkun ohittaen, välillä tullen ohitetuksi. Ei isompia ongelmia. Ainoastaan pari kilometriä ennen Rauhalaa asfalttitietä mikä sekä tylsää että tuntui ikävälle jalkapohjissa. Mutta huoltoon hyvissä voimin, huollossa matka 56 km.

Rauhalan jälkeen viimeinen osuus ennen Pallaksen huoltoa ja dropbagia. Huollossa unohdin etsin virtalähteen ja piuhan, kaivoin nuo esiin kilometri huollon jälkeen jotta sain kellon ladatuksi, ei olisi muuten kellossa riittänyt virta loppuun. Tykkään pitää tarkimmalla GPS:llä, jotta näyttää matkan mahdollisimman oikein. Matka Rauhalasta Pallaksen nousun alkuun tyhmin pätkä koko reissulla, yhtä mutkaa, lätäkköä, kiveä, polulle kaatunutta ja kierrettävää puuta toisensa perään. Heti kun tuntui juoksurytmi löytyvän tuli jotain, joka sotki sen. Tällä pätkällä reissun synkimmät ajatukset koskien pitkien polku-ultrien järkevyyttä, monta kertaa ajattelin keskittyä jatkossakin perusmatkoihin, mutta lajina triathlon, missä sanan merkitys hieman terveempi. No, niistä päästiin yli eikä iskenyt mitään keskeytysfiiliksiä, varsinkaan kun ei lisääntyvää väsymystä lukuunottamatta ollut vaivojakaan. Matkalle sattui reissun puolivälikin, ja aikalailla tuossa kohdassa päätin ottaa sauvat käyttöön, juosta kun pystyy ja sauvakävellä muuten. Ennen Pallaksen nousua minut tavoitti Eero, joka oli jäänyt edelliseen huoltoon huoltamaan jalkojaan. Nousimme yhdessä pitkät kilometrit Pallaksen huoltoon. Nousussa ohitimme virolaisen herran, joka näytti siltä, että oli pakko kysyä onko kaikki hyvin, katse ei ollut ihan läsnäoleva. Huollon jälkeen hän sitten virkistyikin selkeästi, ja kykeni jatkamaan loppuun saakka. Viimein Pallaksen huollossa, takana 77 km.

Pallaksella vaihdoin puhtaat ja kuivat kengät ja sukat. Alussa käytössä olleet Inov8 Roclite 280 oli alkuun hyvä valinta, mutta ajatellen lopun tiepätkiä halusin jalkaan vaimennetummat Hoka One One Challenger ATR2:t. Tuntuikin kuin olisi tuon jälkeen alkuun kulkenut jalat pumpulissa. Muuten huollossa nestetäydennykset, syötäväksi roiskeläppäpizza ja juomaksi palautusjuoma. Vessareissu hotellissa ja matkaan. Repusta purin dropbagiin tavaraa, joka ei ollut pakollista ja jota en luultavimmin enää tarvitsisi.

Ylös Pallaksen rinnettä Taivaskerolle. Puhtaat ja kuivat kengät pysyivät sellaisina n. 0,5 km.  Pallakselta lähdettyä sää oli varsin pilvinen, eikä näkyvyys tunturissa ollut kovin kummoinen, reitti näkyi mutta ei maisemia.

IMG_0296.JPG
Taivaskerolla

Matka jatkui tuon jälkeen yksin eteen päin.Rakka otti päähä, mieluummin olisi kulkenut jossain, missä väsynein jaloin ei olisi tarvinnut joka askelta varoa, ja nyt ei enää alamäkeen juoksu onnistunut kun etureidet olivat varsin loppu. Eteenpäin kuitenkin, alamäissä sauvoilla jarruttaen. Matka Hannukurun huoltoon oli juuri niin pitkä kuin muistelinkin, mutta lopulta sinne päästiin, matkaa takana kellon mukaan 103 km. Huollossa taas pullot täyteen, evästä suuhun ja mukaan ja menoksi, Hannukurukin on jo vuosien mittaan tullut tutuksi itikkaparvistaan joten pidempi viivähdys ei innostanut. Hannukurussa satoi hiukan, pian huollosta lähdettyä sää alkoi kirkastua päätyen jopa aurinkoiseksi.

Hannukurusta matka jatkui kohti viimeistä huoltoa. Keli parani ja lämpeni. Maisemat olivat upeat, ja kaikki muutenkin kohdallaan, paitsi etten pystynyt juoksemaan. Etureidet niin kipeät, ettei tehnyt mieli yrittääkään, sauvoen eteenpäin. Matkalla muutamia puroja, joissa oli pakko huuhdella kasvoista hikeä ja pölyä. Ja ennen Pyhäkeron nousua täytin vielä tyhjän pullon virrasta juomavedeksi. Pyhäkeron nousu oli jotenkin helpompi kuin ennen, ilmeisesti kun se on jo tuttu, niin suhtautuminen sen nousuun on helpompaa, valehuiput eivät enää hämää. Lasku Pyhäkerolta oli tuskaa, etureidet kankeina, väliin jopa koetin juosta takaperin. Mutta viimein alas ja viimeiseen huoltoon, matkaa takana noin 120 km. Pullojen täyttö ja taas syötävää matkaan.

Hiekkatiepätkä… Vaikea keksiä hyvää sanottavaa. Pariin otteeseen oli pakko pysähtyä putsaamaan sukat ja kengät hiekasta, tuntui että sukat hiersivät silti kuin hiekkapaperi. Lopulta alkoi hiekkatie loppumaan, ja päätin että koetan vielä juosta. No, sauvajuoksua eteenpäin, sattui, mutta koetin olla välittämättä. Ja välillä sauvakävelyä. Lopulta asfalttitielle, samalla lailla, vuoroon juosten, vuoroon kävellen. Muutama sata metriä ennen maalia sain kiinni Mikan, ja kyselin loppukiriseuraa. Yritti ensin kieltäytyä, mutta oli yllytettävissä, ja ylitimme maaliviivan yhdessä ajassa 25.02.44, kello näytti matkaksi 135,5km.

_full-9
Finisherit (kuva: ONEVISION.FI)

Maalissa kaulaan mitali ja päähän finisher-lippis. Sitten dropbag jne mukaan ja painuin majoitukseen suihkuun. Sitten odottelemaan Saria ja muita tuttuja maaliin. Ja syömään hyvää riistakeittoa kisakeskuksessa.

fullsizeoutput_e86

Nyt on mennyt pari päivää maaliin tulosta, ja kirjoitan tätä autossa rannalla Lofooteilla. Jalat tänään jo paremmat, aamulla kykenin juoksemaan alamäkeenkin. Toipuminen alkanut. Matkalla mieleen tuli, että onko hommassa ja itsensä hurjassa kiusaamisessa järkeä. Toisaalta, kun on perusmatkoilla lähtenyt, niin onko niiltä paluuta…

Mutta nyt siis ensin lomailua, 5.8. loman päätteeksi luvassa täyden matkan triathlon Tahkolla, eli nyt olisi tehtävä ensin ennätys toipumisessa! Ja kauden päätteeksi luvassa Ultra Trail Tour Finlandin kolmas ja viimeinen osakilpailu Kolin maastoissa, sen läpäisyn motivaationa ja panoksena koko UTTF2017 sarjan läpäisy.

Näyttökuva 2017-07-18 kello 1.15.09
Korkeuskäyrä kellon mittaamana.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s